Kyllä se sen tarvihtoopi,
Sen se aivan ansainnunna.
4. NÄYTÖS.
LEMMES,
Terve tuttavaan tupaanne.
Rauha rakkaus taloonne.
Hyvä suosio sovinto!
HÖLMÖNEN.
Toen toivotat hyveä,
Ylimäinen ystäväni,
Aina neuvoni apuni!
Eno entisen emännän!
PIRJO (Itekseen).
Sekö se on Lemmes retka,
Josta mieronjuoksiasta
Yhä Hölmönen hövännyt:
Joka kielti meijän kihlat,
Meijän häitämme häpäisi.
Sanat saattoi ilkeimmät,
Kantoi konttia kovasti,
Panetteli mun pahaksi.
Lausui lapsuuven vikani,
Tapani kotitalossa,
Mielitietot miehelässä;
Ilmi saattoi irvihammas
Kaikki retket rengin kansa.
Vaivat miesi vainajani
Hänen kuolusa kuvaili
Ehkä liikojaik lisäsi?
Kahenkesken heijät heitän,
En tuo einettä eteesä.
Ajan nälällä ahollen,
Karkottelen kartanosta,
Kyyvihten koko kylästä.
Vaan se hitto hirvittääpi;
Mullen silmät muljautti.
Jokohan vihoja viskoi,
Ukko uhkasi minua?
En ole pelännä ennen
Enkä pahoa paennut
Tätä pakanaa pakenen,
Tämä hiittä hirviämpi.
LEMMES.
Missä entisen emännän,
Vapon vainajan sikiöt?