Tahon harmilta haleta,
Paisua vihan pakolla.
Tuossa Tuhkimus tulookin
Tyly tytärlentämäni,
Älmä äitisä kuvainen,
Vielä ilkeempi iseesä.
Hällen mie vihani viskon,
Häpiäni hällen kostan.
Minä pöyhötän Pöperön
Hylyn, mieleni hyviksi,
Kypsyttelen kylkiäsä,
Suuttumiseni suloan.
Ainama asian löyvän,
Aina ainetta torailen.
2. NÄYTÖS.
PÖPERÖ.
Nyt oun pessynnä pesumme,
Hurstit, hunnut huuhtonunna,
Liinat valkiat valaissut!
PIRJO (Lyyven Pöperöä).
Etkö hävytön häpiä!
Tuuva tuommoista pesua!
Tuhma Tuhkimus oletkin,
Pahasiivoinen sikainen.
Liinat haisoovat lipeellen,
Selvällen sekaporollen,
Paijat huuhotut pahasti;
Hurstit huivit huonommasti.
Tuossa sullen suuta vasten,
Tuossa kohti korviasi.
Kylillesi tuossa kylpy,
Palkka paitoimme pesusta.
3. NÄYTÖS.
HÖLMÖNEN.
Taasko tyttö tyhmä ollut?
Se on äksy ja älytön.
Ei se oikeesta ojennu,
Vältä vähällä kurilla.
Anna kovuutan kovemmin,
Anna nauhon nahkavyöllä
Taikka ruoskalla ropistan.