(Soria yrittää käymään; tuskassaan kaatuu,
paklat ja solet irtautuu).
Et ole emäni verta,
Etkä emäntä minullen.
Ehkä sisko sievempäsi.
Somalla somemmat sorkat!
SORIA (Itkiin).
Minun somemmat Somalla!
Ovat pikkuista pitemmät,
Varavammat varpailta;
Vaikka vaimot suurin vaivoin,
Kaksin kääntivät käpälät,
Varsin varpaasa varusti.
Ponnistivat pohjan alle.
PIRJO (Näpistäin Soriaa, jota Syöjätär tapaa purrakseen, tahtoo kenkiä Somaa, joka viimen akkain avuin saapi kengän Sorialta. Vielä työläämmät reistaukset: hän parkuu äänissä).
Pijä suusi piikaiseni,
Kohta kenkä koiteltuna!
SYÖJÄTÄR.
Tällen käypi täyvellesä,
Tällen tehty tietettykin.
Somalla somemmat sorkat.
Elä itke impiseni!
Heität herttaisen kotisi;
Muutat korempaan kotiisi
Kerskon pojan puolisona.
(Ponnistaissa kenkä halkiaa. Akat ja Soma purskahtaat itkemään).