POIMINTOJA JAAKKO FELLMANIN MUISTIINPANOISTA LAPISSA
Koonnut ja suomeksi toimittanut
A. Meurman
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1907.
SISÄLTÖ:
Alkulause.
I. Matka virkapaikkaan ja ensi vuosi siellä.
II. Suomen Lapin asukkaat.
1. Johdatus.
2. Lappalaisten muinaisuskonto.
3. Lappalaisten lauluista ja saduista.
4. Lappalaisten muinoisesta verotuksesta.
5. Uutisasukkaiden vaikeudet.
III. Lapin ilmanala.
IV. Lappalaisten uskonnollisuudesta ja luonteesta.
V. Porontaljojen näytteellepano.
VI. Käynti Matti Samulin luona..
VII. Kirkollisia ja siveellisiä oloja.
VIII. Muutamia piirteitä papin arkielämästä Lapissa.
IX. Joulumarkkinat Inarissa 1821.
X. Käräjät Inarissa 1827
XI. Matkaseikkailuja.
XII. Sairaus.
XIII. Ruijassa.
XIV. Kemin markkinat.
XV. Käynti Venäjän Lapissa.
XVI. Eronhankkeita ja lopullinen ero Lapista.
Alkulause.
Vasta neljä vuotta pappina oltuaan nuori Jaakko Fellman nimitettiin Utsjoen ja Inarin kirkkoherran virkaan, johon hän astui v. 1820 ja oli siinä kahdettatoista vuotta eli vuoteen 1831, jolloin hän kokonaan heikontuneen terveytensä vuoksi tästä virasta erosi. Koko tällä ajalla hän kirjoitti omista ja seurakuntansa oloista ruotsiksi muistiinpanoja, jotka 1906 painettuina julaistiin, täyttäen neljä paksua nidosta, ja jotka monipuolisen ja runsaan sisällyksensä tähden ovat saavuttaneet hyvin ansaittua huomiota.
Innokkaana lapinkansan ystävänä ja lämpimänä sielunpaimenena ei hän välttänyt vaivaloisimpia ja hengenvaarallisiakaan matkoja, kun virkatoimet niitä vaativat, koskivat ne sitten kuulutettujen jumalanpalvelusten pitämistä, sairaiden luona käymistä tai vanhojen ja raihnaiden palvelemista, kun nämä eivät kyenneet saapumaan kirkolle. Lämpimällä rakkaudella, joka huokuu kaikissa hänen kirjoituksissaan, hän liittyi kovaonnisiin seurakuntalaisiinsa ja sai heidän puoleltaan yhtä vilpittömän ja lämpimän tunnustuksen ja rakkauden palkinnokseen.
Mutta kuten niin moni maamme etevistä sielunpaimenista ei Fellmankaan harrastanut ainoastaan seurakuntalaistensa hengellistä kehitystä vaan myös heidän aineellisten olojensa parantamista. Milloin hän tarjoutuu opettamaan heitä polttamaan tervaa juurikkaista, milloin hän neuvoo heille uusia ketunpyytämistapoja, milloin hän taas kehottaa silloin vielä tuskin alussa olevaan potaatinviljelykseen, jota hän koettaa edistää lahjoittamalla siementä. Ja aina avoimella silmällä hän tutkii mitä viljelyksen mahdollisuuksia kullakin paikkakunnalla on olemassa, kehoittaa etenkin karjanhoitoon missä hän huomaa ruohoisia jokivarsia, ja esittää palkittaviksi uutteria uutisviljelijöitä, jopa itsekin perustaa uutistalon Inariin, siten kehoittaakseen lappalaisia yhtäläisiin yrityksiin; ja moni uutistalo syntyikin siellä hänen aikanaan. Tuon tuostakin hän istuu puheenjohtajana lappalaisten kotokäräjissä. Ja kun kihlakunnan käräjiä aina vuodesta 1812 ei oltu pidetty Utsjoella eikä Inarissakaan, ja lappalaisten oli pakko ajaa käräjäasiansa Enontekiäisissä, jonne Utsjoelta oli 37 ja Inarista 22 peninkulmaa, puuttui Fellman, kohta Lappiin tultuaan, tähänkin asiaan, ja saatiinkin vihdoin aikaan että vuodesta 1827 alkaen kihlakunnan oikeus taas istui Inarissa.