Käytin sanaa palvelija ainoastaan siitä alennustilasta, johon sieluni luopuessaan periaatteistaan ehdottomasti joutuu. Luulin meidän ymmärtävän toisiamme paremmin kuin olemmekaan tehneet. Täytyykö sellaisia asioita selittää, kun ajattelee ja tuntee sillä tavoin kuin me teemme? Riippumattomuus, jota tarkoitan, ei tarkoita työtäni; leipäni minä kyllä ansaitsen; se tuottaa minulle tyydytystä; mutta minä en tahdo mitään lisävelvollisuuksia.
Tahdon kyllä mielelläni kuulla ehdotuksianne, mutta olkaa jo heti alussa varma siitä, että hylkään ne, sillä teette ne joko ilmaiseksi tai liitätte niihin ehtoja, enkä tahdo kumpaakaan. En koskaan luovu osastakaan vapauttani, en elatukseni enkä minkään henkilön vuoksi. Tahdon tehdä työtä, mutta oman mieleni mukaan, ja tahdon olla tekemättäkin mitään, jos niin haluan, eikä kellään ole syytä muistuttaa siitä, lukuunottamatta vatsaani.
Minulla ei ole mitään lisää sanottavaa noista korvauksista; kaikki katoo kerran, mutta oikea ystävyys pysyy, ja se on suloinen tunne, johon ei liity katkeruutta ja joka ei lopu. Oppikaa sanakirjani paremmin, ystäväni, jos tahdotte että ymmärrämme tosiamme. Uskokaa minua, että lauseillani harvoin on tavallinen sisältö; sydämeni aina puhuu teidän kanssanne, ja ehkä jonain päivänä huomaatte, että se puhuu toista kieltä kuin muiden. Näkemiin asti — huomiseen.
Rousseau rouva d'Épinaylle
Maaliskuu 1756.
Vihdoinkin olen päättänyt, madame, ja voittehan arvata, että te olette saanut voiton. Tulen siis pääsiäiseksi Ermitageen ja jään sinne niin kauaksi kuin siellä viihdyn ja te minua suvaitsette; sen pitemmälle en ole mitään järjestänyt. Huomenna tulen luoksenne ja puhelemme keskenämme; mutta pitäkää se salassa niinkuin tähänkin asti.
Oikein vapisen ajatellessani muuttamista ja sen yhteydessä olevia vaikeuksia. Kuinka onneton onkaan ihminen ollessaan näin rikas! Puolet omasta itsestäni täytyy minun jättää Pariisiin, vaikka te ette siellä enää olisikaan; tähän toiseen puoleen kuuluu tuoleja, pöytiä, kaappeja ja kaikkea sitä, mitä ei minun tarvitse liittää siihen, jolla olette linnan kalustanut.
Huomiseen!
Samalle
Ermitage, lokakuu 1756.