Tämän hän sanoi houkutellakseen poikia, sillä hän pelkäsi Mökön ja
Lurun karkaavan käsistään.
Pojat katsoivat pitkään häneen, ja Mökö sanoi:
— Jos rehtori siis menee ensin sinne sisään.
Rehtori hymyili omalle viekkaudelleen ja meni. Mutta kun hän oli kynnyksen yli astunut, niin Mökö paiskasi oven kiinni, väänsi sen lukkoon ja otti avaimen mukaansa.
— Mennään pois, sanoi hän Lurulle. — Rehtori sanoi, että se on hauska paikka ja että hän on siellä usein. Antaa siis hänen olla siellä.
He menivät koulusta pois kotiinsa ja olivat iloisia, kun seuraavana päivänä oli sunnuntai.
Kun oppilaat maanantaina tulivat kouluun, niin kaikki huomasivat, että opettajat olivat levottomia. He puhelivat keskenään hiljaisella äänellä. Opetusta jatkettiin kaikilla luokilla, mutta rehtoria ei vain näkynyt.
Tiistaina oli sama levottomuus, mutta silloin jo oppilaat saivat tietää, että rehtoria ei oltu tavattu ja että opettajat olivat hänen tähtensä hirveässä hädässä.
— Kyllä me tiedämme, missä hän on, sanoi Luru.
— Missä? kysyivät opettajat.