Lopulta höyhenet kuitenkin saatiin kynityiksi pois ja poikia alettiin hangata puhtaiksi harjoilla ja hiekalla.
Kylläpä oli vaivaa ja vastusta, ennenkuin pojat olivat jälleen ihmisten näköisiä. Seuraus tästä kuitenkin oli, että yskä katosi. Mutta Mökö ja Luru päättivät sittenkin, että mieluummin he pitävät yskän kuin ovat lintuina ja antavat itseään kyniä.
Pulla kerittiin aivan kokonaan, ja silloin se tuli taas koiran näköiseksi.
Mökön ja Lurun syntymäpäivä
Mökön ja Lurun syntymäpäivä oli elokuussa Susannan päivänä. Jos jompikumpi heistä olisi ollut tyttö, niin olisi hänestä varmaankin tehty Susanna, mutta kun he olivat poikia, niin he saivat toiset nimet. Heidän syntymäpäivänsä oli siis samana päivänä, koska he olivat molemmat syntyneet samana päivänä.
Isä ja äiti Kiljusilla oli tapana kysyä pojiltaan, mitä nämä tahtoivat saada lahjaksi syntymäpäivänään. Niin he kysyivät nytkin. Pojat miettivät ja tulivat siihen johtopäätökseen, että he tahtoivat saada kissan, koska heillä jo oli koira.
Vanhemmilla ei ollut mitään tätä heidän pyyntöään vastaan, vaikeus oli ainoastaan siinä, mistä kissa saataisiin. Kylässä, jonka lähellä he asuivat, oli kyllä kissoja, mutta näistä pojat eivät huolineet, sillä he pelkäsivät sellaisen kissan helposti karkaavan kotiinsa takaisin. Ja siinä he olivatkin oikeassa, sillä kissa ei tahdo viihtyä vieraassa paikassa.
Isä Kiljunen ehdotti silloin, että pantaisiin kaikkiin pääkaupungin lehtiin ilmoitus, jossa kymmenen markan hinnasta luvattiin ostaa kissa, jos se jälkivaatimuksella lähetetään heidän kotinsa lähellä olevalle asemalle.
Isä Kiljunen kirjoitti jo ilmoituksen valmiiksikin, ja pojat riemastuivat niin tavattomasti, että läksivät heti etsimään Pullaa, ilmoittaakseen sille tämän iloisen uutisen.
Kun he olivat koiransa löytäneet, ryntäsivät he sen kimppuun sellaisella vauhdilla, että Pulla jo pelkäsi henkeään ja päästi kovan haukunnan. Mutta pojat pakottivat sen istumaan ja selittivät sitten sille, että taloon tuodaan kissa. Pulla, joka aina haukkui, kun sille jotain puhuttiin, haukkui nytkin. Kyllähän Pulla kissan tunsi, kun sen näki, mutta näin puheesta ja selittelyistä se ei oikein älynnyt, mistä oli kysymys. Kohteliaisuudesta se kuitenkin haukkui ja heilutti häntäänsä, aivan kuin olisi ymmärtänyt.