Ja sitten Mökö ja Luru hurrasivat minkä jaksoivat. Ja kyllä he aina hurrata jaksoivat, sillä heidän tapansahan oli huutaa aina, kun jotain erikoista tapahtui.
Ensin alussa näkyi kuorma, rattaat, joilla oli monta suurta pakkilaatikkoa.
— Siellä se tulee! sanoi Luru.
— Siellä ne tulevat! sanoi siihen Mökö, sillä hänessä heräsi aavistus siitä, että kissoja onkin ehkä useampia.
Pian tuli näkyviin toinenkin kuorma, jossa oli vielä enemmän laatikoita. Ja sitten tuli kolmas kuorma ja sen jälkeen neljäs kuorma, joka oli kaikista korkein.
Ja kaikista näistä kuului kissojen naukunaa.
— Hurraa, sanoi Luru, — nyt me saamme oikein monta kissaa!
— Hurraa! huusi Mökö niin paljon kuin suinkin jaksoi.
Ja kun Pulla kuuli poikien innostuvan, niin innostui sekin ja haukkua raksutti oikein täyttä voimaa.
Pojat olivat varmat siitä, että saavat monta kissaa, mutta eivät he tienneet, että niitä oli kahdeksansataaseitsemänkymmentäkuusi!