Mutta jo tuli Lurun ikävä omaisiaan ja hän päätti rohkaista mielensä ja läksi soutamaan kotiaan kohden.
Tällä välin oli insinööri kysynyt isä Kiljuselta, mitä hän oikeastaan vuoresta etsi. Tietysti isä vastasi, että Lurua hän etsi, Lurua, poikaansa, joka oli pudonnut kuoppaan.
Ai, ai, kuinka insinööri silloin suuttui, ja kuinka toisen kylän asukkaat suuttuivat, ja lopulta kaikki suuttuivat niin, että kaikki huusivat yht'aikaa. Kylläpä isä ja äiti Kiljunen ihmettelivät sitä, etteivät he ymmärtäneet vanhempien levottomuutta, kun heidän poikansa oli kadonnut.
Juuri tämän pahimman mellakan aikana ilmestyi Luru sinne. Hänellä oli teikissä viisi ahventa, ja hän astui keskelle ihmisjoukkoa ja kysyi isältään nähtyään hänet:
— Onko aarre tullut näkyviin?
Hänen ilmestymisensä näin aivan äkkiä vaikutti Kiljusiin merkillisellä tavalla. He vaikenivat vähäksi aikaa ja sitten he alkoivat ilosta itkeä. Mutta ne, jotka eivät itkeneet, ne olivat kaikki toiset. Tällä tavoin oli heidät siis saatu aivan suotta tekemään työtä ja ponnistelemaan yötä päivää! Se oli heidän mielestään hävytöntä. Ja kun se oli hävytöntä, niin he sanoivat sen aivan suoraan. Kyllä siinä suut kävivät niin kovasti, ettei toinen kuullut toisen sanoja.
Ja lopuksi kaikki kääntyivät Kiljusiin ja sanoivat: Hyi! — Ja kun ajattelee, että heitä oli niin paljon, niin oli siinä ääntä.
Kun kaikki kyläläiset olivat menneet hevosineen ja rattaineen pois ja Kiljuset yksin olivat jäljellä ja tuo vieras insinööri heidän seurassaan, niin tapahtui taas jotain aivan merkillistä.
Insinööri tarkasteli kalliosta lohkaistuja kiviä ja huudahti äkkiä. Olipa kummallista kuulla jonkun muunkin osaavan huutaa yhtä kovasti kuin Kiljuset. Mutta olikin hänellä huutamisen syytä. Hän oli nimittäin huomannut, että kalliossa oli tavattoman paljon malmia. Ja kun tietää, että malmia etsitään vuoresta, että se tuottaa hyvin paljon rahoja, siitä kun valmistetaan rautaa, niin ei enää ihmettele insinöörin huutoa. Ihme ja kumma, ettei hän aivan pyörtynyt.
Ja lopulta kävi niin, että insinööri osti tämän maapalan isä Kiljuselta ja maksoi hänelle suuret summat rahaa, niin paljon, että kissojen hinta ja rahti tuli suoritetuksi ja rahaa jäi vielä hyvin, hyvin paljon tähteeksikin.