Kiljuset olivat sittenkin löytäneet aarteen.
Kun Kiljuset olivat hirviä pyytämässä
Kiljusen pojat, lihava Mökö ja laiha Luru, olivat kuulleet hirvien metsästämisestä. Tekihän heidänkin mielensä mennä sellaisia elukoita pyytämään. Kun he tämän asian mainitsivat kotonaan, niin isä Kiljunen sanoi, tai oikeastaan huusi, sillä eihän hän koskaan puhunut tavallisella äänellä:
— Oletteko te ihan patahassuja! Ei niitä saa jokainen pyytää! Ensin on haettava lupa maaherralta.
Kun pojat sen kuulivat, niin he menivät yhdessä kirjoittamaan kirjettä Hämeen läänin maaherralle. Kun he kolme tuntia olivat miettineet, millä tavoin tämä kirje oli kirjoitettava, niin he saivat seuraavan valmiiksi:
"Hämeen läänin herra maaherra. Mekin tahtoisimme mennä pyytämään hirviä. Saammeko mennä? Kyllä me osaamme sen tehdä, me osaamme vaikka mitä, ja me olemme rohkeita poikia. Mökö ja Luru Kiljunen."
Kun maaherra aina on kohtelias herra, niin tuli pian vastaus pojille, ja siinä sanottiin, että heillä on lupa tappaa viisi hirveä.
Kun pojat saivat tämän kirjeen, huusivat he niin kovaa hurraata, että äiti Kiljunen, joka kuitenkin oli tottunut jo yhteen ja toiseen huutoon, painoi kätensä korvilleen ja huusi:
— Olkaa hiljaa, pojat!
Pojat eivät ilmoittaneet hankettaan isälleen eikä äidilleen, sillä he olivat päättäneet ilahuttaa kotiväkeä tuomalla hirvenpaistia taloon.