Tämä tällainen melu kuului jo kauas torillekin, ja poliiseissa heräsi epäilys että sinne oli mennyt varkaita, ja he toimittivat kiireimmän kautta sanan poliisikamariin. Sieltä tultiin heti poliisilaitoksen autolla hakemaan varkaita.
Mutta eihän siellä mitään varkaita ollut, ei muuta kuin Kiljusen herrasväki. Ja nyt heidät otettiin kiinni, pantiin autoon ja vietiin poliisikamariin. Siellä heidät pantiin putkaan yöksi.
Kun he siellä istuivat olkivuoteillaan, sanoi isä Kiljunen aivan säteilevänä:
— Meidän kävi sittenkin paremmin kuin hyvin. Mehän saimme yösijan aivan ilmaiseksi. Tosin tämä on hiukan epämukava, mutta kyllä täällä toimeen tulee.
Aamulla heidät päästettiin ulos ja vietiin tutkittaviksi. Kun he olivat perin rauhallisen näköisiä, niin eihän heitä kovasti vartioitu. Sen vuoksi ei kukaan huomannutkaan, kun he jo olivat pihalla, ja kun siellä oli juuri parhaillaan poliisilaitoksen auto lähtöön valmiina, niin Kiljusen herrasväki nousi siihen.
Isä Kiljunen koetteli siinä kaikenlaisia kädensijoja ja vipuja. Ja äkkiä auto hurahti menemään! Hui, kuinka se meni! Isä Kiljusella oli kuitenkin siksi paljon mielenmalttia, että hän osasi tarttua ohjauspyörään. Ja sitten sitä mentiin pitkin Aleksanterinkatua.
Olipa se kummallista menoa. Vuoroin oli auto vasemmanpuolisella katukäytävällä, vuoroin oikeanpuolisella. Kadulla olevat ihmiset, jotka näkivät tämän kummallisen auton tulevan, säikähtyivät ja pakenivat minkä ennättivät. Muutamat juoksivat kadun varrella oleviin kauppoihin, toiset karkasivat sivukaduille, toiset taas etsivät turvaa kadun varrella olevissa raitiotien sähköpylväissä. Kylläpä ne heiluivat, kun oikein lihavat eukot niihin kapusivat.
Mutta olipa poliisikamarissakin huomattu, että Kiljuset olivat lähteneet poliisilaitoksen autolla, ja nytpä lähdettiin juoksemaan jäljestä, ottamaan heitä kiinni nimittäin. Katu oikein vilisi poliiseja, jotka harppasivat täyttä kyytiä eteenpäin.
Kun yleisö tämän näki ja tunsi poliisilaitoksen auton, niin kaikki luulivat, että poliiseille pidettiin juoksuharjoituksia, sillä miksi ne muuten olisivat sillä lailla ravanneet pitkin katuja.
Siksi mutkikasta oli Kiljusten ajo, etteivät he päässeet aivan kovaa kyytiä eteenpäin, mutta aina kuitenkin siksi suurella vauhdilla, etteivät poliisit saaneet heitä kiinni.