Ja mitä tuli sieltä näkyviin? Mökö ja Luru aivan juhlallisen näköisinä. Kun heidän piti kuvata kreikkalaisia nuorukaisia, muistivat he kuvissa nähneensä, ettei niillä ollut muuta kuin lyhyt kolttu. Tämän vuoksi he olivat riisuneet yltään kaikki muut vaatteet paitsi paitansa. Olihan se hyvin hullunkurisen näköistä, mutta kukaan ei nauranut, kun Kiljuset itse olivat aivan vakavia.
Ja poikien jäljestä astui isä Kiljunen hartioillaan suuri hevosloimi, joka oli esittävinään kreikkalaista manttelia. Ja kädessään oli hänellä vanha sitra, jota hän rämpytti.
Ja nyt alkoi äiti Kiljunen tanssia. Kyllä oli siinä katsomista, kun niin pitkä nainen kuin hän hyppeli ja loikki pöydän ympärillä. Vuoroin hän kyyristyi maahan, aivan kuin olisi halunnut poimia pieniä kiviä, vuoroin ponnahti pystyyn ja harppasi oikein pitkin askelin pihalla.
Mökö ja Luru hyppelivät hänen ympärillään, niin että paidat hulmusivat.
Viimein äiti Kiljunen väsyi. Hän teki vielä pari oikein korkeaa loikkausta ja juoksi sitten pois poikien seuratessa häntä.
Tämän jälkeen olisi Susannan pitänyt esiintyä. Pojat olivat koettaneet opettaa sitä tekemään joitakin temppuja, mutta kun se oli vasta niin lyhyen ajan ollut Kiljusen perheessä, niin eihän se raukka osannut. Ja nyt, kun sen piti tulla esiin ja se näki sellaisen suuren ihmisjoukon, se ryntäsi pakoon.
Ensin se juoksi pormestarin tuolin alle. Kun se oli kiikkutuoli, meni pormestari siinä säikähdyksissään kumoon. Siitä Susanna hyppäsi läheisen penkin alle. Ihmiset koettivat ottaa sitä kiinni ja töykkivät toisiaan. Ja nytpä syntyi oikea ajometsästys. Kun oli rakennuksia aivan koko pihamaan ympärillä, niin ei Susanna päässyt pujahtamaan minnekään. Kaikki koettivat tavoittaa sitä, mutta aina se jollain tavoin livahti pakoon ja pääsi viimein portin alitse menemään.
Kun Kiljuset sen huomasivat, niin he läksivät ajamaan sitä takaa, sillä eiväthän he millään muotoa voineet sallia, että Susanna yksinään menisi kaupungille. Eksyisi siellä vielä vieraissa paikoissa.
Kun kaikki esiintyjät olivat tällä tavoin menneet pois, niin mitä yleisökään enää pihalla teki. Ohjelmassa olikin enää jäljellä ainoastaan torvisoittoa, ja kyllähän kaikki tiesivät, millaista se oli. Rattiin puhaltamista ja kattilan myökyttämistä.
Kauniisti huutelemalla saivat Kiljuset viimein Susannan kiinni ja toivat sen takaisin. Sillä välin oli jo kuitenkin yleisö ennättänyt poistua, jotenka heidän ei tarvinnut jatkaa näytäntöään.