Portilla oli suuri kyltti paperista, ja siihen oli kirjoitettu
"Kiljusen kotimainen sirkus" oikein suurilla kirjaimilla.
Äiti Kiljunen istui portin pielessä pöydän ääressä pääsylippuja myymässä. Ja ellei väkeä tullut ostamaan niin hän meni portille ja löi kauhalla lainaamaansa kuparikattilaan oikein voimainsa takaa. Hän tiesi, että hänellä oikeastaan olisi pitänyt olla rumpu, mutta kun sellaista ei ennättänyt mistään hankkia, niin hän oli ottanut kattilan.
Ja väkeä tuli, tuli oikein tulvimalla, sillä ainahan kaikki tahtovat sirkuksessa käydä. Lopulta oli pihamaa aivan täynnä kansaa, ja kun ei enää ketään näkynyt tulevan, vaikka äiti Kiljunen oli viisi minuuttia oikein olan takaa hakannut kattilaa, niin että siihen tuli suuria kuhmuja, pani hän portin kiinni. Ja nyt alkoi näytäntö.
Jostain ihmeellisestä paikasta oli isä Kiljunen hankkinut pihalle suuren määrän penkkejä, joilla yleisö sai istua. Hienoimpaa herrasväkeä varten oli varattu kalliimpia paikkoja asettamalla Kiljusen herrasväen kaupunkiin tuomat salin huonekalut yhteen riviin. Kiikkutuoli oli varattu kaupungin pormestaria varten, ja hän istuikin siinä lihavana ja mahtavana.
Näytäntö alkoi.
Ensiksi esiintyi isä Kiljunen näyttäen harjoitettua hevostaan. Tämä oli se sama hevonen, joka oli vetänyt kuorman kaupunkiin. Isä Kiljunen seisoi keskellä pihamaata piiska kädessään, ja hevonen juoksi kehässä pitkin pihaa aivan samoin kuin hevoset sirkuksessa juoksevat. Ja osasihan hevonen tehdä kaikenlaisia temppuja, sillä eihän se suotta ollut Kiljusten hevonen. Se oli jo ennättänyt heidän talossaan olla jos jonkinmoisessa metakassa, niin että se oli oppinut seisomaan takajaloillaan ja pyörimään paikallaan ympäri.
Musiikista pitivät äiti Kiljunen ja pojat huolta. Äidillä oli kattilansa, ja pojat lauloivat suuriin ratteihin Porilaisten marssia.
Kun yleisö oli taputtanut käsiään tälle numerolle, esiintyivät Mökö ja Luru klovneina tehden kaikenlaisia kuperkeikkoja. Kuperkeikat olivatkin juuri heidän erikoistemppujaan, sillä olihan heidän täytynyt sellaisiin tottua, kun olivat eläissään kieriskelleet jos jossain paikassa. Luru, joka oli laihempi, hyppäsi kepeämmin ilmaan, mutta Mökö sen sijaan osasi maassa heittää mukkelia paljon paremmin. Kun hän vain pääsi alkuun, niin hän meni yhtenä keränä ympäri niin vinhaa vauhtia, ettei oikein selvästi erottanut, olivatko kädet jalkoja vai jalat käsiä. Yleisö oli heihin kovasti ihastunut, vaikkakin Mökö mukkelehtiessaan oli pari kertaa kierinyt aivan ihmisten päälle ja kaatanut pari penkillistä aivan kumoon, jotta ihmisten jalat vain ilmassa haroilivat.
Ja nyt tuli esiin Pulla! Sen kaulaan oli sidottu punainen nauha ja häntään sininen. Mökö ja Luru sitä ohjasivat. Ja Pulla tekikin sellaisia temppuja, että harvoin oikein sirkuskoira sen parempiin pystyy. Sitä olivat pojat niin usein pakottaneet kävelemään takajaloillaan, että se nytkin juoksi pihan toisesta päästä toiseen kahdella jalalla. Sen jälkeen se hyppeli poikien yli ja teki tämän tempun niin erinomaisesti, että koko yleisö taputti sille käsiään.
Ohjelmassa oli tämän jälkeen kreikkalainen tanssi. Kaikissa suurissa juhlissa aina on kreikkalainen tanssi, sen tiesi äiti Kiljunen ja oli sen vuoksi järjestänyt tämän numeron. Keskelle pihaa tuotiin ensin Kiljusten salin pöytä, se oli olevinaan alttari. Sen viereen pantiin jostain lainattu fiikus ja palmu. Tätä alttaria kohden nyt tuli äiti Kiljunen. Pukunsa päälle hän oli kietonut lakanan, jotta se näyttäisi kreikkalaiselta. Kädessään oli hänellä priimuskeittiö, jonka hän oli sytyttänyt palamaan, ja se pihisi ja kohisi oikein vimmatusti. Tämä oli kuvaavinaan kreikkalaista uhritulta. Laskettuaan keittiön alttarille hän kääntyi sinne päin, josta oli tullut, ja viittoi käsillään.