— Kyllä me hoidamme, sanoi Luru.
— Olettehan te hyvin viisaita poikia, sanoi isä Kiljunen, kyllä te aina osaatte yhden päivän hoitaa niin kilttiä lasta, kuin Plättä on.
— Tottahan tuon osaa tehdä, sanoi Mökö. Antaa ruokaa sille, kun se huutaa, ja panna se maata silloin, kun sen tulee uni.
— Se on vielä niin pieni, ettei sen kanssa tarvitse edes leikkiäkään, lisäsi Luru.
— Jos jonnekin menette, niin sanokaa Miinalle, kyllä hän sillä aikaa pitää Plätästä huolta.
Miina oli Kiljusen herrasväen palvelijatar.
Isä ja äiti Kiljunen läksivät tyytyväisinä pois, sillä he luottivat aivan varmasti poikiinsa ja näiden suureen viisauteen.
He olivat jo täyttä touhua menneet hyvän matkaa, kun äiti äkkiä muisti jotain.
— Isä, sanoi hän, jos Plätälle tulee vahinko, niin mitä sitten?
— Mikä vahinko? kysyi isä Kiljunen.