— Minä en anna sille sormiani, sanoi Mökö. Se puree.
— Ei sillä ole vielä hampaita, sanoi äiti.
Mökö uskoi äitiään ja pisti sormensa Plätän suuhun. Tämä rupesi sitä imemään ja nukkui siihen.
— Taitaa siitä tulla kerran oikea ihminen, sanoi Luru.
Siinä hän oli oikeassa. Kyllä siitä tuli ihminen. Mutta millainen, sen pojat pian saivat nähdä, kun joutuivat sen kanssa enemmän tekemisiin.
Mökö ja Luru Plätän hoitajina
Eräänä kesäaamuna sanoi äiti Kiljunen pojilleen:
— Isän ja minun täytyy lähteä koko päiväksi pois.
— Menkää vain, sanoi Mökö.
— Te saatte sillä aikaa hoitaa Plättää, jatkoi äiti.