Muurahaiset ryntäsivät kilvan tytön kimppuun ja koettivat purra, mutta minne ne olisivat purreet, kun Plättä oli aivan yltä yleensä liassa ja lannassa, jotta siinä ei ollut yhtään tyhjää paikkaa.

Pesän kohta tuntui pehmoiselta ja Plättä kapusi sen päälle ja nousi istumaan ihan keskelle kekoa. Ja tässä se nyt komeili aivan mustanaan muurahaisista, joita kulki pitkin sen ruumista. Pojat heräsivät.

— Missä on Plättä? sanoi Luru.

He katsoivat kehtoa kohden, se oli kumossa ja lapsi poissa. Nyt pojat päästivät oikein Kiljusen poikain huudon. Ja sitten he alkoivat kiljua niin että seutu kaikui:

— Plättä! Plättä!

Kyllähän Plättä nimensä tunsi. Se nosti molemmat muurahaisista aivan mustat kätensä ilmaan ja päästi hänkin puolestaan huudon.

— Voi Pöllösen pöröpömppeli! huusi Luru. Tuolla Plättä on, keskellä muurahaispesää!

— Pian auttamaan, pian auttamaan! huusi Mökö.

Pojat ryntäsivät tulista vauhtia muurahaiskeon luo. Salaman nopeudella he olivat ottaneet sisarensa sieltä pois ja Luru kantoi häntä sylissään vähän matkaa.

Äkkiä hän huusi ja heitti Plätän Mökölle. Pian tämäkin huusi ja heitti
Plätän maahan.