Plättä istui vähän aikaa kehdossaan ja sitten se päästi oikein hirveän äänen.
— Mikähän sille nyt tuli? kysyi Luru.
— Sen on kai taas nälkä, sanoi Mökö.
— Tahdotko sinä namnam? kysyi Luru.
— Plät, plät, vastasi Plättä.
— Koetetaan, vastasi Mökö.
Ja nyt he jälleen syöttivät sisartaan, joka ahmi oikein suurella nautinnolla. Syötyään vatsansa täyteen se meni pitkälleen ja nukkui.
Pojat istuivat kehdon luona ja vartioivat. Mutta aika kävi kovin pitkäksi heille, sillä hehän olivat nuoria poikia, joiden teki mieli puuhata ja hommata.
— Ei meidän molempien tässä tarvitse olla, sanoi Luru. Istu sinä,
Mökö, ensin vähän aikaa täällä ja minä menen leikkimään yksinäni.
Ja Luru meni jättäen Mökön siihen.