Kun ruisku kymmenennen kerran oli täytetty ja tyhjennetty Plätän päälle suihkuna, voi sanoa, että tyttö oli puhtaan näköinen. Kun se vielä oli pyyheliinalla kuivattu ja varmuuden vuoksi palkeillakin sen päälle puhallettu, arvelivat pojat sen nyt olevan jälleen ihmismäisessä kunnossa.
He katselivat sisartaan vähän aikaa pää kallellaan.
— Äiti panee aina kylvyn jälkeen perunajauhoja sen istuimen kohdalle, sanoi Luru. Kai meidänkin pitää niin tehdä?
— Tietysti, sanoi Mökö.
Hän kävi etsimässä perunajauhoja, pani niitä lautaselle, asetti Plätän istumaan sen päälle, nosti sisarensa jälleen ylös, istutti uudelleen sen. Hän olisi kai tätä hommaa uusinut vaikka kuinka monta kertaa, ellei lautanen olisi mennyt rikki. Omasta vuoteestaan he etsivät puhtaat patjat kehtoon, koristivat sen reunat kukkasilla, ja kun isä ja äiti Kiljunen illalla tulivat kotiin ja näkivät Plätän nukkuvan puhtaana ja rauhallisena kehdossaan, löi äiti kätensä yhteen ja sanoi:
— Kyllä minun poikieni huostaan voi aina lapset uskoa! Ei kukaan hoida niin hyvin kuin he.
Ja kai se niin on.
Plätän tutti
Plätällä oli tutti, valkoinen räsynpalanen, jonka sisään oli pantu sokeria ja sitten nuoralla sidottu räsy kiinni.
Tämä hävisi eräänä päivänä. Kun Kiljuset olivat kaikessa hyvin perusteellisia ihmisiä, ryhtyivät he sitä innokkaasti etsimään.