— Syökö se?
Hän tarjosi Plätälle vehnäleipää. Ja Plättä tietysti söi. Tämäkin huvitti kaikkia, sillä eihän oltu nähty kenenkään syövän sellaisella paikalla, kuin yliopiston portaat ovat.
Kun Plättä alkoi väsyä, sanoi Luru:
— Huomenna kello seitsemän illalla me olemme taas täällä!
Silloin kaikki hurrasivat.
Yönsä viettivät lapset Kaisaniemessä, jossa he laskivat hevosensa syömään nurmikolle, menivät keskellä lammikkoa olevaan joutsenien ja ankkojen saareen lammen reunalla olevalla veneellä ja panivat siellä lintujen suureksi harmiksi heidän joukkoonsa maata. Ihmisiä oli kerääntynyt tavattoman suuri määrä lammen ympärille katsomaan näitä merkillisiä lapsia.
Aamulla pojat miettivät, mistä he saisivat huoneuston, jossa voisivat pitää näytöksiään, sillä he olivat huomanneet, että ulkoilmassa ei kukaan maksanut heille mitään. Ja ansaitsemistahan varten he olivat tulleet kaupunkiin.
Olihan Kansallisteatteri aivan lähellä. Siellähän he ennenkin olivat olleet. He kävivät kysymässä, pääsisikö sinne näytäntöjä antamaan. Heille vastattiin kieltävästi.
— Ei kai auta mikään muu, kuin olla Senaatintorilla, sanoi Luru.
Illalla he olivat siellä taas. Aivan ensiksi ilmoitti Luru, että hän oli aikonut mennä Kansallisteatteriin, mutta sitä ei hänelle oltu annettu.