Tästä syntyi hirveä metakka. Joukossa oi muutamia kovin innostuneita. He sanoivat että teatteri on rakennettu kansan varoilla ja siis sinne täytyy jokaisen päästä. Ja riemukulussa vietiin Mökö, Luru ja Plättä sinne, avattiin väkisin ovet ja näytäntö alkoi.
Ovella muutamat seisoivat kooten kymmenen penniä jokaiselta. Sinä iltana annettiin yhteensä viisi näytäntöä, niin suuri oli uteliaiden määrä.
Poliisit olivat koettaneet estää näytäntöjä, mutta Mökön ja Lurun innokkaimmat kannattajat sanoivat, että se oli kansan tahto, joka määräsi teatterin heidän näytäntöjään varten.
Seuraavana päivänä oli innostus niin suuri, että Mökön ja Lurun täytyi antaa näytäntöjä jo aamupäivälläkin. Ja Plättä retkui ja ruiskutti. On mahdotonta tarkkaan kuvata kaikkea sitä, mitä nämä näytännöt saivat aikaan. Yhtenä seurauksena oli se, että kaikki kaupungin kaupat suljettiin illalla jo kello seitsemältä [huomaa, että tämä tapahtui jo ennen vapaussotaamme], jotta kauppa-apulaiset pääsisivät katsomaan Plättää. Työväki, joka usein sai olla työssä jälkeen seitsemän eikä siis päässyt näytäntöön, nosti hirveän metakan ja vaati, että heidän työpäiväänsä on lyhennettävä. He asettivat jyrkän vaatimuksen kahdeksantuntisesta työpäivästä, ja uhkaava paperi jätettiin eduskuntaan, joka silloin oli koolla. Kun täällä sanottiin, etteivät he nyt jouda päättämään asiaa, niin sanoi lähetystö, joka oli paperin vienyt, että koko eduskunta oli vain yhtä retkua, joka nyki ja hytkytti, mutta ei tehnyt mitään perusteellista työtä.
Ja maata uhattiin suurlakolla, ellei kansa pääse katsomaan Plätän retkutusta.
Teatterin johtaja oli maalla. Hänelle oli ilmoitettu, miten teatteri oli anastettu. Hän saapui kiireimmän kautta estämään näytäntöjä, mutta kansa kantoi hänet käsillään teatterista pois, eikä hän uskaltanut tehdä muuta kuin seisoa Rautatientorilla ja väännellä käsiään niin, että nikamat natisivat.
Senaatti piti täysi-istunnon tämän asian vuoksi, mutta kukaan ei uskaltanut ryhtyä estämään Kiljusen poikien näytäntöjä, koska se oli kansan tahto.
Ihmisiä alkoi maalta tulla niin paljon näytäntöihin rautatietä myöten, että kaikki rautatieläiset vaativat itselleen palkankorotusta, uhaten muuten lopettaa liikenteen rautatiellä.
Eduskunta hätääntyi ja huomasi, että sen täytyy, voidakseen järjestää kaikki asiat, olla koolla paljoa kauemmin kuin alkujaan oli määrätty. Sen vuoksi kiireimmän kautta pidennettiin eduskunnan kokoontumisaikaa kahdella kuukaudella. Ja kun eduskunnan jäsenet surusta ja murheesta alkoivat laihtua, pyysivät he palkankorotusta valtiolta ja saivat sen.
Näiden näytäntöjen menestys riippui siitä, että ihmiset olivat näkevinään Plätän esiintymisessä jotain hyvin syvällistä. Kun hän retkui, niin se merkitsi eduskunnan työntekoa, kun hän ruiskutti, niin se tarkoitti sanomalehtien tarpeetonta kirjoittelemista tärkeistä asioista. Ja innostus nousi korkeimmilleen, kun pojat keksivät aivan uuden tempun. Plätälle annettiin suuri kerä villalankaa. Se alkoi purkaa sitä ja tätä tehdessään kietoutui itse siihen niin lujasti, ettei lopulta voinut itseään edes liikuttaa. Ne, jotka pääsivät purkamaan Plättää, saivat maksaa aivan eri maksun, ja niiden nimet mainittiin aina seuraavana päivänä sanomalehdissä. Tätä lankoihin takertumista sanottiin senaatin työksi, koska se aina sekaantui omiin asioihinsa. Kun senaattorit saivat siitä kuulla, pyysivät he saada erikoisen näytännön. Sellainen annettiin heille, ja he läksivät hyvin alakuloisina pois teatterista.