Näin oli kulunut viisi päivää, ja kautta maan sanomalehdet kertoivat näistä näytännöistä, ja mielet olivat hyvin kiihtyneet, sillä toiset puolustivat näytäntöjä, toiset sanoivat, että ne pitää heti lopettaa. Mutta ne, jotka koettivat estää, joutuivat uhkausten alaisiksi, ja silloin he lakkasivat hommastaan.
Kiljusen isä ja äiti olivat tulleet lehmänsä ja rattaittensa kanssa kotiin. Lehmä oli hyvissä voimissa, mutta rattaat olivat metsissä ajellessa menneet aivan pilalle. Toisesta pyörästä ei ollut enää muuta kuin pienat jäljellä.
Kotona he katsoivat sanomalehteen ja tunsivat heti kuvasta, joka oli lehdissä, lapsensa.
He kiiruhtivat Helsinkiin, etsivät lapsensa ja veivät heidät kotiin. Senaatin puheenjohtaja oli asemalla saattamassa, samoin suuri joukko yhdistyksiä lippuineen.
Ja rahaa oli pojilla hyvin paljon mukanaan. Hevonen oli lihonut kaupungin puistossa ja oli matkaansa kaikesta päättäen hyvin tyytyväinen.
Mutta eduskunta oli säätänyt kahdeksantuntisen työpäivän kautta maan.
Sen oli Plätän retkutus saanut aikaan.
Kiertue Plättä Kiljunen
Plätän Helsingissä saavuttama maine oli niin suuri, että isä Kiljunen sanoi:
— Nyt meidän perheeseemme onkin tullut sellainen olento, että hän tuottaa meille sekä rahaa että kunniaa.
— Millä tavalla? kysyivät pojat.