Hän oli paljon oppivaisempi kuin Pulla, joka ei tahtonut mitenkään ensimmäisessä näytöksessä tehdä oikein. Kun Plättä oli kiivennyt lautaa myöten tynnyrin suulle ja siitä sitten pudotti itsensä sinne asetettuihin pehkuihin ja Pulla tuli näyttämölle, niin tahtoi se aina aivan heti mennä tynnyrin luo, vaikka näytelmän mukaan sen piti ensin haistella pitkin näyttämöä ja etsiä joka paikasta muualta. Viisi päivää saatiin Pullaa vitsa kädessä opettaa, ennen kuin se oikealla ajalla tuli tynnyrin luo.
— Muut kiertävät pitkin maata talvella, sanoi isä Kiljunen eräänä päivänä, kun näytelmä oli valmiiksi harjoitettu. Me menemme kesällä, sillä tarvitseehan ihmisten pitää hauskaa silloinkin.
He olivat päättäneet käydä melkein kaikissa Suomen kaupungeissa, ja sanomalehtiin oli pantu suuria uutisia, joissa huomautettiin tästä ihmeellisestä taidetilaisuudesta, joka oli valmistettu kansalle.
— Alkakaamme maan sydämestä, sanoi isä Kiljunen.
Tämän tähden he ensimmäiseksi menivät Jyväskylään. Seminaarin juhlasaliin oli valmistettu lava ja näyttämö, missä Kiljuset esiintyivät. Kun herrasväki oli sinne saapunut aivan viime hetkessä, eivät he ennättäneet tarkastaa kaikkia näyttämövehkeitä, ja sen vuoksi tapahtuikin yhtä ja toista merkillistä. Ensimmäinen näytös ei tuottanut muuta häiriötä kuin sen, että tynnyri, johon Plättä kiipesi, oli niin ahdas, että kun hän pudotti itsensä sen ylälaidalta alas ja putosi pehkuihin, ei hän päässytkään siellä kääntymään niinkuin piti, vaan jäi päälleen pystyyn. Hänen kinttunsa räpyttelivät hyvin pahasti ilmassa. Tiesi, miten hänen olisi käynyt, ellei muuan hyväsydäminen rouva olisi tullut yleisön joukosta ja ottanut Plättää syliinsä saliin. Kiljuset eivät tätä huomanneet laisinkaan. Kun siis tuli se hetki, jolloin Plättä oli löydettävä tynnyristä, ei siellä ollutkaan ketään. Mutta Pulla, joka aina oli viisas, osasi muuttaa näytelmän juonen tapausten mukaan, se meni näyttämön reunalle ja alkoi siinä vimmatusti haukkua.
Toisessa näytöksessä, jossa Plätän piti mennä pesään, ei uunissa, joka oli paperista maalattu, ollutkaan mitään pesän aukkoa. Mutta niin kekseliäs oli Plättä, että hän tyrkkäsi päällään uuniin, se meni puhki ja siitä Plättä meni sisään.
Kolmannen näytöksen saavi oli tuotu näyttämölle täynnä vettä, sillä isä Kiljunen oli sanonut, että hän tarvitsee vesisaavin ja tietysti se käsitettiin sillä tavalla, että siinä piti olla vettäkin. Kun Plättä tuli sen reunalle, katseli hän ensin vettä vähän aikaa, kiipesi sitten takaisin ja tarttui sen laitaan. Ja hän kaasi sen. Eihän tämä olisi käynyt päinsä, ellei saavia olisi pantu pienen rahin päälle seisomaan. Vesi meni kaikki yleisön puolelle ja siitä syntyi sellainen hälinä vähäksi aikaa, että Kiljuset tulivat näyttämön takaa katsomaan, mitä oli tapahtunut. Pian oli kaikki kunnossa, tyhjä saavi jälleen pystyssä ja Plättä kiivennyt sinne.
Neljännessä näytöksessä esiintyi äiti Kiljunen lintuna. Hän oli ottanut jalkaansa isä Kiljusen alushousut ja ylleen ihopaidan, ja siivet oli tehty vanhan pöytäliinan kappaleista, jotka olivat kiinnitetyt käsivarsiin ja siiven ruodot oli tehty kahden vanhan sateenvarjon raudoista. Pyrstönä hänellä oli metson pyrstö, joka oli pantu kiinni nuorilla hänen vyölleen. Hän muistutti aivan elävästi Gallen-Kallelan maalaamaa Louhen kuvaa "Sammon ryöstössä". Hänen ilmestymisensä herätti suurta ihastusta.
Seuraava kaupunki oli Vaasa. Lyseon rehtori ja yhteiskoulun johtajatar olivat päättäneet, etteivät lapset saa mennä katsomaan Kiljusten kiertuetta, joka antoi näytäntönsä kaupungin teatterihuoneella. Tämän vuoksi naulasivat he katujen kulmiin suuret paperit, missä lapsia kiellettiin menemästä teatteriin. Tietysti kaikki silloin menivät sinne. Rehtori ja johtajatar asettuivat teatterihuoneen portaille vahtiin molempien koulujen vahtimestarit mukanaan, kummallakin hiilihanko kädessään. Johtajatar huusi niin, että hänen äänensä oli aivan käheä ja silmälasit tipahtivat aina vähän väliä hänen nenältään. Ja he saivat lapset estetyksi pääsemästä sisään.
Teatterissa oli isä Kiljunen tarkastanut, ettei mitään sellaisia häiriöitä kuin Jyväskylässä enää tapahtuisi, ja näytäntö sujui sen vuoksi aivan rauhallisesti siksi, kunnes päästiin viimeiseen näytökseen. Muutamat lyseon alaluokan pojista olivat pujahtaneet näyttämölle, sillä he tahtoivat ainakin nähdä Plätän. Ja silloin parin pahankurisen pojan mieleen juolahti kostaa johtajalle ja johtajattarelle. He sieppasivat Plätän syliinsä ja läksivät juoksemaan karkuun.