— Ennenkuin mitään vastaan tähän asiaan, täytyy minun luonnollisesti saada tietää, onko sinulla pätevä syy tällaiseen päätökseen.
— Katsohan, minä olen tehnyt henkisen vararikon maailmassa ja senvuoksi täytyy minun lähteä pois.
— Mutta sinähän olet huomattavassa asemassa, sinulla on tunnettu nimi, ehätin hänelle sanomaan.
— Niin niin, tuon kaiken minä kyllä tunnen, mutta se ei merkitse yhtään mitään. Olen hankkinut itselleni nimen ja luotettavan aseman, se on kyllä totta, mutta nehän saa jokainen, joka tekee työtä eikä ole typerä. Mutta katsohan, hyvän aseman ja luotettavan nimen avulla ei ihminen pidä sisintä olemustaan tasapainossa. Siihen vaaditaan jotain muuta. Minä voisin kyllä elää, tulla työni avulla mainiosti toimeen, mutta siihen en tyydy ja senvuoksi tahdon lähteä pois.
— Sinä olet nyt ruumiillisesti heikko, sanoin minä, senvuoksi puhut näin, mutta kun hiukan voimistut, niin huomaat että elämässä sittenkin voi tulla erinomaisen hyvin toimeen.
— Minä olen antanut tämän taudin tahallaan kehittyä mahdollisimman pitkälle. Kun sen huomasin, niin iloitsin siitä, sillä enhän silloin vielä ymmärtänyt, kuinka kamalat tuskat se tuo mukanaan. Vähät kuitenkin tuskista, olisin nekin kestänyt, jos tauti olisi edistynyt nopeaan, mutta minä en voi tällä tavalla jäädä odottamaan, päivä päivältä odottamaan, minä tahdoin jouduttaa kaikkea ja senvuoksi pyysin sinua saapumaan luokseni.
En tiennyt, mitä vastaisin, tiesin kyllä, että hän sanoi tämän kaiken tyynesti mietittyään asiaa ja että hän todellakin oli valmis lähtemään elämästä pois. Tahdoin jollain tavoin pujahtaa vapaaksi, tahdoin saada hänet puhelemaan enemmän asiasta, sillä ihminenhän näkee ääneen lausutut ajatuksensa toisessa valossa, kuin yksinään niitä hautoessaan, ja vastasin senvuoksi hänelle:
— Millä tavoin minun tulisi sitten auttaa sinua?
— Antaisit minulle tavallista suuremman annoksen jotain narkoottista ainetta, opiumia, morfinia, laudaaniumia. Lupaatko sen tehdä?
Löysin mielestäni hyvän pakotien sanoessani: