— Pian siis sinne.
Maikku läksi edeltä tuvasta, ja Paul ja Mikko seurasivat häntä.
Tultuaan pihalle näytti Maikku muuatta luukkua ja sanoi:
— Tuossa se läpi on. Mutta nyt minä menen pois, sillä jos isäntä näkee, että olen lähtenyt väentuvasta juuri siihen aikaan, kun kapakka suljetaan ja siis astioita on korjattava, niin antaa hän minulle huikeasti selkään. Ja sitä ruumiini osaa varjelen visusti.
— Mene, mene! sanoi Paul. Ja tuossa on sinulle ulkomaanherkkua pureskeltavaksi.
Hän pisti kouransa taskuunsa, otti sieltä manteleita ja ojensi ne
Maikulle. Tämä kiitteli ja juoksi tupaan.
— Napukka tuntee minun ääneni, sanoi Paul. Epäluulojen välttämiseksi on parasta turvautua lauluun. Sehän on kaikkien tunteiden kaunis esilletuoja.
Sointuvalla äänellä hän alkoi laulaa:
Missä on mun ystävän,
jos sen tiedät, niin ilmoita!
Hän odotti. Ei kuulunut mitään. Hän lauloi saman säkeen uudestaan ja odotti.
Silloin kaikui jostain kaukaa lapsen ääni: