— Kaiken sen nimessä, mikä on maailmassa pyhää, sanoi Marketta tuskissaan väännellen käsiään, anon ja pyydän sinua, älä syökse itseäsi ja minua onnettomuuteen. Jätä kaikki, ilmaise heille entinen elämäsi, ja minä rukoilen heiltä sinulle anteeksiantamusta. Tee parannus, niin silloin sinun käy hyvin maailmassa.
— Ei minulla ole aikaa saarnoja kuunnella, sanoi Uolevi ja meni ottamaan pöydältä lakkinsa.
Samassa Marketta pujahti ovesta tupaan ja huusi:
— Te olette petetyt, herätkää!
Miehet hyppäsivät pystyyn. Uolevi juoksi tupaan ja aikoi päästä eteiseen, kun Samuel syöksyi hänen tielleen ja huusi:
— Seis! Minne matka?
— Hän on varastanut teidän paperinne! huusi Marketta.
— Kirottu, karjaisi Paul ja hyökkäsi miekka kädessään Uolevia kohden.
— Yksi ainoastaan yhtä miestä vastaan! huusi Samuel, joka miekallaan alkoi ahdistaa Uolevia.
Taistelu oli lyhyt, ja pian oli Samuelin miekka lävistänyt hänen rintansa. Ääntäkään päästämättä Uolevi kaatui lattialle.