HENNA (tulee vähän ajan päästä ovelle. Kurkistaa varovaisesti sisään). Emäntä taisi viittoilla minulle.
MIKKO (pitäen rahaa hyppysissään). Tunteeko Henna, mikä tämä on?
HENNA (nielaisee ensin). Hopeatalarihan se on. Kyllähän minä sellaisen tunnen, vaikka en monasti ole sellaista pidellyt.
MIKKO. Saa nyt pidellä.
(Heittää sen hänelle.)
HENNA (koppaa sen kiireesti). Ja auttoiko se?
LIISA. Auttoi varmasti ja siksi tämä on palkka.
HENNA. Sen minä olen aina sanonut, että kyllä niistä taioista apua on, kun on oikea toimittaja.
(Lyhyen vaitiolon jälkeen.)
Kai minä saan tuon supun ottaa tuolta myllystä?