MIKKO. Muistavat sinua ainakin, sillä sinähän taloon onnen olet tuonut.
LIISA. Eihän onnen kaunis lintu pysy, ellei sitä toinen osaa pysyttää.
MIKKO. Mutta kaikkien taloon ei onnen lintu lennäkään. Sinä olet lentänyt.
LIISA. Mutta muistakaamme sitä, joka tätä asiaa meille nyt on kiirehtinyt. Hennaa nimittäin. Missähän hän lienee tällä haavaa.
MIKKO. Aitan nurkan takaa minä näin hänen kurkkivan taloon tullessani.
LIISA. Hae kukkarosi esiin, minä kutsun hänet tänne.
(Menee ikkunaan ja viittoilee.)
MIKKO (menee seinäkaapille, ottaa esiin nahkakukkaron ja sieltä hopeatalarin).
Näetkö hänen naamaansa missään?
LIISA. Tuolla Henna on, mutta ei tohdi tulla. (Viittoo uudelleen.) Jo lähti liikkeelle.