MIKKO (seisoo ihmeissään paikallaan). Olen minä nähnyt kaikenlaisia morsiamia, mutta en vielä tuollaista!
LIISA. Mutta kuulehan nyt, kun kerron.
(Kertoo nauraen.)
Maria teki taikoja. Jauhoi käsikivillä noita Martin märkiä housuja. Tässä ne nyt ovat.
(Vetää housun kappaleen myllystä.)
Sitä se nyt häpeää.
MIKKO. Mitä se suotta häpeää, kuu kerran hyvästi auttoi?
LIISA (mennen miehensä luo ja laskee kätensä hänen molemmille olkapäilleen). Mikko rakas, meillä on nyt miniä ja oikein mieluinen miniä. En olisi parempaa saanut, vaikka itse olisin valinnut.
MIKKO. Kun onni asuu talossa, niin onnea on kaikkialla. Ei hyvässä talossa koskaan mitään pahoin käy.
LIISA. Meillä on nyt miniä. Uusi polvi varttuu heistä, uusi ja onnellinen polvi. Ja kun me kerran olemme menneet hautuumaalle, niin he meitä silloin vielä muistavat.