HENNA. Nehän sanovat minua siellä Längelmäellä kinttusyynääjäksi, kun minä tavallisesti tappelut lopetan tällä tavalla. Ja kun minä sen tein, niin sitten ne menivät molemmat virtaan niin että mulskahti. Ja vaikka minä en olekaan tuomari enkä edes lautamies, niin sen minä sentään ymmärrän, että jos se Kalle on tästä asian tehnyt, niin sisu siinä on pelissä. Ei se anna sitä anteeksi, kun sillä tavalla joutui jokeen. Se koskee niin kovin kipeästi miehen luontoon sellainen. Ja jos vallesmanni sallii, niin minä selitän, millainen se miehen luonto oikeastaan on.
ANTTI. Kyllä minä sen tunnen, onhan sellainen minullakin.
HENNA. Mutta ei sitä mies koskaan miehen luontoa niin tunne kuin nainen, joka sitä katselee sivultapäin ja sen tähden saa kärsiä vaivaa ja tuskaa. Kas, se on sillä viisiä, että kun mies on oikein varma itsestään ja voimastaan ja sitten saa köniinsä, niin se ihan hirmustuu. Ja jos se ei uskalla uudestaan yrittää, niin se menee käräjiin ja koettaa saada toiselle ainakin sakot. Eihän sitä koskaan käräjille se tule, joka tappelussa voiton saa ja siis on vahvempi.
ANTTI. Niinhän se on, mutta Henna voisi…
HENNA (uudella vauhdilla). Ja minä olen ajatellut, että likkojen tähden ne pojat toistensa nappia tahtoivat purkaa, kun ne kaksi, tuo Regina ja tuo Maria, siinä vieressä niin rinkuivat, että ihan kiinni täytyi pidellä. Ja se tappelu, joka käydään likkojen tähden, se se vasta jotain onkin. Se ei pääty, ennenkuin toinen on auttamattomasti kukistettu. Ja kun se Kalle on tunnettu jumalattomasta luonnostaan, sehän käy siellä Längelmäelläkin toisinaan voimiaan koettamassa, niin totta kai se elämän nostaa, kun se kastui. Ei tappelu pääty hyvällä, ellei se käy kuiviltaan. Mutta tässä ei minun meininkini alkujaan ollutkaan niitä virtaan heittää. Kaataa minä tahdoin, mutta kun ne olivat niin lähellä sillan kanttia, niin en minä jaksanut kahta sellaista retkaletta kintuista pidellä, kun ne rupesivat menemään alaspäin. Minähän olisin ollut itse vedessä ja sitä minä sentään varon, kun minä en osaa uida ollenkaan. Enhän minä vettä pelkää, mutta en minä uida osaa. Osaako vallesmanni?
ANTTI. Kyllä tämä asia tästä jo alkaa tulla selväksi, kun Henna pääsee kaiken kertomaan. Minä menen nyt ensin Sikalan isännän luo ja otan hänet matkaani ja sitten me yhdessä pidämme protokollan tästä kaikesta.
HENNA. Mutta ei kai minua siitä sakoteta, että niiden kinttuihin kramppasin?
ANTTI. Kun se tapahtui rauhan rakentamiseksi, niin ei siitä mitään sakkoa tule Hennalle.
HENNA. Mutta kai minä jalkavaivat saan?
ANTTI. Minä en tiedä, kuka ne maksaisi.