HENNA. En minä ole Akaata alempana ollut, siitä etelämpään ne ovat saaneet naida ja hommata ihan omin neuvoin. Ja kyllä se onkin semmoista sitten ollut. Mutta kun sitä kulkee joka paikassa ja katselee ihmisten elämää, niin sittenhän sitä oppii. Ei sitä kirjoista opi kaikkea. Kyllä minä sen olen nähnyt. On sitä saanut ihan herrasväellekin sanoa millä lailla pitää elää ja olla.
JUHA. Ette kai sentään kysymättä neuvo?
HENNA. Johan nyt. Jos kysymättä neuvoo, niin leivättä kulkee. Puoli talaria se olisi.
JUHA. Mikä?
HENNA. Tämä neuvo, jonka nyt annoin siitä selkäsaunasta.
JUHA. Minä en maksa, ennenkuin olen ensin koettanut.
HENNA. Hehehehe, on sitä ennenkin minulle sanottu ja aina on sitten maksettu.
(Menee veräjästä.)
(Juha on jäänyt miettiväisenä ja päätään raapien seisomaan paikalleen Hennan mentyä.)
REGINA (tulee karjapihasta). Etkö sinä jo ole mennyt työhön?