ANTTI. Sinä olet hiljainen ja yksitotinen mies, ja siksi minä sinusta pidän. Niin olet kuin isäsikin oli. Hiljainen hänkin oli, mutta kun kiukku pääsi hänessä valtaan, niin loitolla oli toisten oltava, ja saipa siinä totella häntä silloin vaimonsa Susannakin.
JUHA. Niinhän se oli, kyllä isä äitiä piti kurissa ja herrannuhteessa, varsinkin kurissa, eikä silloin säästetty keppiäkään, kun siksi tuli.
ANTTI. Naista on kurilla kasvatettava, ei siitä muuten hyvää tule. Jos hän vallan käsiinsä saa, niin räkättää aamusta iltaan.
JUHA. Oikein ja viisaasti puhuttu. Sitä minun isänikin sanoi ja samaa sanoi hänenkin isänsä vanha Eerikkivaari. Niin oli näillä ankara luonto naisen suhteen. Naista on hyvästi hantteerattava, sanoi Eerikkivaari aina.
ANTTI. Minä olen katsellut sinun tulevaa vaimoasi. Kaunis hän on?
JUHA. Kaunis kuin kukkainen juhannuksen aikaan, punainen kuin mansikka aholla ja käynti on hänellä notkea ja sulava kuin hyvällä hevosella. Mutta äksy hän on, niinkuin varsa, jota ei vielä ole opetettu.
ANTTI. Pane ajoissa kuolaimet suuhun, muuten ei sinulla ole ainoaakaan rauhan hetkeä. Muista mitä Salomo, joka itselleen oli ylenpalttisen paljon vaimoja hankkinut, sanoo: "Parempi on istua katon kulmalla kuin riitaisen vaimon kanssa yhdessä huoneessa!"
JUHA. Olenhan minä ajatellut, että hän tulee äitiinsä, joka Tuomasta, vaikka onkin tämä roteva mies, pitää ankarassa kurissa. Mutta kun tätä olen katsellut, niin olen päättänyt, että toinen meno minun talossani on oleva.
ANTTI. Päätös on oikea, mutta onko sinussa miestä päätöksesi perille viemään?
JUHA. En ole tahtonut asiaan kajota, kun hän on vielä morsiameni, vaan olen odottanut häitä.