ANTTI. Täytyyhän naisella olla oma aikansa, jolloin hän komentieraa ja mekastaa. Tyttönähän tuo hänelle sopii, sillä sen kautta nuori nainen miehen lämpimänä pitää, mutta kun tulee avioaika, niin on tämä käskevä luonto hänestä otettava aivan heti pois.
JUHA. Kun näin sopiva hetki on tullut, niin saan kai tehdä pari kysymystä?
ANTTI. Tee, tyttäreni poika, tee kysymyksesi.
JUHA. Jos minun morsiameni hännän liepeillä toisia poikia juoksee, niin millä minä ne saan pois?
ANTTI. Anna niille selkään, se on yksinkertainen neuvoni.
JUHA. Kyllähän neuvo hyvä on, mutta jos voimat eivät riitä.
ANTTI. Käytä silloin viekkautta.
JUHA. Mistä sen ottaa, jos sitä ei ole. Minä olen hiukan yksitotinen enkä osaa kiemurrella.
ANTTI. Kyllä kiemurteluun oppii, kun rakkaus piinaa. Rakkaus on kaiken hyvän ja pahan opetusmestari, Sanoohan sanakin, että kolme asiaa on tutkimatonta: kotkan lento taivahalla, käärmeen kulku kalliolla ja nuoren miehen meno naisen tykö. Näin viisaat miehet ovat jo varhain havainneet, että rakkauden vimma saattaa jokaisen miehen ovelaksi.
JUHA. Eihän minun tarvitse oveluutta käyttää, kun Regina samassa talossa on. Mutta kun niitä toisia liikkuu aina lähettyvillä. Tuo Marttikin, joka täältä livisti, on aina hänen kimpussaan. Millä minä hänet voitan? Minulla on kankea kieli ja hänellä sujuva puhe. Minä olen hento ja hän on roteva.