ANTTI. Kuule minua, joka pitkät ajat olen ollut vallesmannina sekä Längelmäellä että täällä ja monia rakkausjuttuja joutunut suoristamaan tai katkomaan sekä pitäjällä liikkuessani että käräjillä. Jos sinä tahdot, että joku Marttia silmällä pitää, niin ota selkoa, onko missään tyttö, joka on iskenyt silmänsä tuohon poikaan.
JUHA. Onhan tuo Katri, morsiameni sisar.
ANTTI. Kovin on kiukkuinen hänkin, ei hänestä ole. Etkö tiedä lempeämpää naista, joka olisi kipeänä Martin tähden?
JUHA. Mihin sitä lempeää naista tarvitaan?
ANTTI. Jos sellaisen saat tietoosi, niin vihkaise hänelle, että Martti rakastaa häntä. Pian tytön mieli sellaisesta pehmenee. Hän alkaa pitää miestä silmällä. Ja kun rakkaus on alun saanut, niin hän alkaa vahdata, ettei kukaan toinen nainen pääsisi hänen halmeilleen ja mailleen. Niin olen minä vallesmannina monesti havainnut, että ei mies koskaan jaksa sillä tavalla toista ihmistä silmällä pitää ja hänen askeleitaan seurata, kuin nainen jaksaa. Yöt tämä kykkii aidan takana, nurkan piilossa vahtaa, kuuntelee korva pitkällä. Ja jos sinä hänen rakkausasiaansa tuet ja turvaat, niin antaa tämä sinulle kaiken tiedon. Noudata vanhan ja viisaan miehen neuvoa, Juha, ja etsi sellainen nainen.
JUHA. Kyllä minä selityksestä jo olen arvannut, millaisesta tässä puhutaan. Onhan Yrjölän Maria sieltä Sahrajärveltä.
ANTTI. Aijai, ei sovi, kovin on toisella puolen pitäjää.
JUHA. Kyllä Maria täällä lähettyvillä on. Laasolan Sikalassa se on hein'aikaa.
ANTTI. Ja oletko huomannut, että hänen silmänsä olisivat naulaantuneet Marttiin.
JUHA. Vaikka minä olen tällainen hiljainen mies, niin näen minäkin. Kun Martti on lähellä, niin punaisiksi lentävät neidon posket ja esiliinaa hypyilevät sormet.