ANTTI. Eihän tänne ulos kuulunut mitään mekastusta tuvasta.
SUSANNA. Mitä niin vähästä huutaisi! Olemme me paremminkin tapelleet.
ANTTI. Jaa, jaa, nainen on merkillinen olento. Eihän Salomokaan kaikessa viisaudessaan siitä päässyt selville. Mutta olisipa tämä kysynyt Covéenilta.
(Menee tupaan.)
SUSANNA. Etkö tule, Juha?
JUHA. Minä menen ensin katsomaan hevosta, ettei se vain ole päässyt haasta karkuun.
SUSANNA. Minä jätän keittoa sinulle. Tuo Tuomas syö kuin villitty. Jos hän saa olla padan lähellä, niin kaapii hän lopulta kaiken sieltä.
(Menee tupaan.)
JUHA (aikoo mennä veräjästä, kun samalla Maria tulee häntä vastaan). No, minne sinä, Maria, olet menossa?
MARIA (kahdenkymmenvuotias vaaleatukkainen hiukan ujo, mutta iloinen tyttö. Puettu siniseen sarkahameeseen). Sinne kai, missä tie päättyy. Minulla olisi Reginalle asiaa.