REGINA. Onhan vain sellainen, että saa talon haltuunsa, kun isänsä jo on kuollut.
MARTTI. Saan minäkin kerran talon haltuuni, kun olen ainoa poika.
REGINA. Mutta sinähän olet vielä ala-ikäinen, et sinä pääse vielä naimisiinkaan.
MARTTI (tulee portista sisään). Se asia on pian autettu. Kun olen ainoa poika, niin syksyllä isä voi mennä käräjille ja pyytää, että minä pääsen naimisiin. Ja kyllä se lupa annetaan, kun minä kuitenkin jo ensi vuonna pyhäinmiesten päivän aikaan täytän kaksikymmentä vuotta. Ja tottahan tällä iällä jo naimisissa olla osaa.
REGINA. En minä nyt jouda kuuntelemaan sinua, minun täytyy mennä karjapihaan.
MARTTI. Mikä meno sinulla nyt sinne on? Eihän nyt lypsetä.
REGINA. Mutta porsaita täytyy ruokkia.
MARTTI. Anna sinä nassujen olla, voimistuvathan ne, kun nälissään kiljuvat. Jätetään porsaat ja puhutaan minusta.
REGINA. Ei minun sovi puhua sinun kanssasi, kun olen jo lupautunut Juhalle.
MARTTI. Kyllä aina ennen vihkimistä saa toisten miesten kanssa puhua. Eikö nyt sovittaisi asioista? Jätä sinä Juha ja ota minut.