REGINA. Sinä puhut ihan joka päivä tästä samasta asiasta.
MARTTI. Totta kai minä siitä puhun siihen asti, kunnes siitä selvä tulee. Ei sitä puhumatta naimisiin pääse.
REGINA. Mutta onhan täälläpäin vaikka kuinka paljon muita tyttöjä.
MARTTI. Mutta ei ole toista sellaista kuin sinä, jolla on tuollainen korea naama ja noin paksu palmikko ja jonka käynti on kepeää kuin lintusen rannan kivillä.
REGINA. Älähän nyt, Martti! Porsaat odottavat.
MARTTI. Odottakoot. En minä porsaitten tähden tahdo heittää hukkaan tätä hetkeä, jolloin saan kahden kesken kanssasi puhella.
REGINA. Ne toiset voivat kohta tulla kirkosta.
MARTTI. Eivät ne vielä tule. Kyllä ne siellä viipyvät, ennenkuin Susanna-emäntä on jalkapuusta päästetty.
REGINA (laskee sangon kädestään). Minä en voinut mitenkään mennä katsomaan sitä kirkkoon, vaan jäin tänne kotia. Kyllähän sisareni Katri sanoi, että hän olisi jäänyt ja että minun olisi pitänyt mennä, kun Susanna on niinkuin tuleva anoppini. Mutta en minä voinut. Ajattelehan, Martti, eikö se ole iankaikkinen häpeä, että saa istua jalkapuussa.
MARTTI. Mitä se on, ei yhtään mitään. Täällä Orivedellä on aina totuttu istumaan jalkapuussa. Ei täällä siitä välitetä yhtään. Täällähän oli ennen sellainen jalkapuu, jossa oli kolme paria jalkareikiä, mutta kun tuli tilan ahtaus, niin täytyi laittaa uusi, jossa on viisi paria.