MARTTI (tulee oikealta, pysähtyy sillalle, katselee oikealle ja viheltelee hiljaa. Hän kuulee vasemmalta pensaikosta rapinaa, kääntyy äkkiä ja kysyy). Kuka siellä pensaikossa on?
SIKALAN ÄÄNI (vasemmalta pensaikosta sillan korvasta). Sht!
MARTTI. Kuka siellä on? Ellet vastaa, niin vedän sinut niskasta esiin.
SIKALAN ÄÄNI. Sht! Älä huuda!
MARTTI. Kuka siellä on? Etkö saa ääntä suustasi?
SIKALA (tulee esiin, suuri piilukkoinen pyssy kädessään. Hän on puettu rohtimiseen pukuun. Vanha mies,, piipunnysä hampaissaan). Mitä sinä siellä kiljut! Minähän se olen.
MARTTI. Kas, Sikalan isäntähän se onkin, joka pensaissa kykkii. Mitä te pyssyllä teette? Ette kai ole sorsia vahtaamassa? Ei niitä tässä sillalla ole. Tuolla Koljon virran suussa niitä on ruohikko aivan täynnä.
SIKALA. Niinkuin minä en sitä tietäisi, senkin lortti. Ikäni olen täällä elänyt ja sorsia jahdannut jo pitkät ajat, ennenkuin sinua edes oli ajateltukaan. Ja kallista ruutiako minä haaskaisin sorsiin. Meneehän niitä katiskoihinkin enemmän kuin tahtoo.
MARTTI. Mitä te sitten täällä vainootte?
SIKALA. Ole hiljaa ja mene kyyryyn. Tuolla tulee taas.