(Kyyristyvät sillan korvaan ja katsovat hetkisen vasemmalle, Sikalan tähdätessä.)
MARTTI. En minä näe mitään!
SIKALA. Saakelin kissa siellä vain oli!
MARTTI. Kissojako eno täällä pyytääkin?
SIKALA. Kivellä minä vieraat kissat hengiltä heitän, ei niihin ruutia haaskata. Kaksijalkaisia kissoja minä täällä vahtaan. Ja jos vielä yhdenkään näen, niin kinttuihin annan tästä, jotta paukkuu.
MARTTI. Varkaitako te pelkäätte. Eivät ne tule keskellä päivää.
SIKALA. Ne varkaat, joita minä vahtaan, tulevat juuri näin iltapäivällä ja varsinkin lauantaina ja sunnuntaina. Ne on ne perkeleen nuoret miehet, jotka juoksevat meidän talon nurkissa. Onko se nyt laitaa! Minulta vievät piiat ihan alvariinsa pois.
MARTTI. Eihän sitä saa toisen palkollista houkutella pois. Laki sen kieltää.
SIKALA. Vaan ei naimalaki. Kyllä vihkipallin kautta aina piian saa pois. Minulla oli ensin piika tästä pitäjästä. Keskellä vuotta se vietiin, ja minä tietysti jäin ilman palkollista. Sitten otin varmuuden vuoksi piian Längelmäeltä. Oliko se sen parempi? Vieraspitäjäläinen on aina oikein haluttu. Se meni miehen kaulaan niin että suhahti. Ja nyt minä olen päättänyt, että meidän taloon ei saa tulla mikään nuori mies, ennenkuin syyskorjuu on päätetty. Naikoot sitten vaikka miten paljon haluavat. Mutta juuri tämä hein'aika ja sitten leikkuuaika! Ihan luulisi, ettei ihminen osaa rakastaa muuna aikana. Odotahan, tuolla taas liikkuu jotain! (Odottaa pyssy ojossa.) Se olikin vain meidän talon Halli, joka on menossa sorsajahdille.
MARTTI. On sitä enollakin omat surunsa.