MODIG (väistyen). Minä olen vasta tarkastamassa. Ei ole vielä mitään päätetty.
KALLE. Minä en juuri tahtoisi kruunun luita pahoin pidellä, mutta jos meidän kahden välillä tulee yhteenotto, niin tilatkaa ensin hevonen, jolla viette haaskanne Messukylään.
MODIG. Te häpäisette kruunua!
KALLE. Ei kruunu ole teidän häpeänne, mutta te olette kruunun häpeä!
SIKALA (asettuen väliin). Soh, soh, pojat, ei tappelua tytön tähden. Ei, teillä, nuori herra, vaaraa ole tästä sotamiehestä, mutta toisin on Heikkilän Martin laita. Hän on juuri nyt kotonaan, jossa on vallesmanni, ja siellä keskustellaan siitä, että hän saisi talon. Ja kun on talo, ja Heikkilä on hyvä talo ja Martti on ainoa poika eikä siis tule koskaan mikään perinnönjako kysymykseen, niin…
KALLE. Missä se mies on, minä annan sille selkään!
SIKALA (viittaa oikealle). Se on tuo nuori mies, joka tulee juuri tuolta.
MARTTI (tulee kovalla kyydillä; näkee. Modigin). Vai olette te vielä täällä? Korjatkaa luunne mitä pikimmin.
MODIG. Tämä Orivesi on todella merkillinen pitäjä. Jokainen täällä ajaa minua pois! Olen minä ennen nähnyt paremmin kunnioitettavan kruunun sotilasta ja Porin rykmentin uljasta miestä.
MARTTI. Mutta ei sellaista, joka etsii vaimoa itselleen, vaikka toinen vaimonsa vielä elää.