MODIG. Hän on niin heikko jo, ettei sen elämästä ole mitään taikaa.
SIKALA. Mitä ihmettä tämä on? Onko tuolla sotamiehellä jo vaimo?
MODIG. Se on sillä viisiä, että minun vaimoni on nilkku ja raihnainen ja kaikin puolin muutenkin kulunut. Ja kun se kumminkin vähän ajan päästä nuutuu ja sammuu, niin olen katsonut eteeni ja hakenut uutta.
SIKALA. Olen minä kolme kertaa ollut naimisissa, mutta en minä koskaan ennen vaimon kuolemaa ole uutta hakenut. Niinhän se on kuin vanki, joka jo tyrmässä tekee tepposia, ettei tarvitse ollenkaan pois lähteä.
MARTTI. Ja mitä tämä siltavoudin poika täältä hakee? Isäsihän sillat tarkastaa etkä sinä.
KALLE. Mutta vaimoni tarkastan minä.
MARTTI. Ei sitä säynäjärveläisten tarvitse Pitkäjärveltä tulla vaimoja hakemaan. Kyllä mekin oman kylän tytöt naimme.
KALLE. Emme me olekaan niin huonoja, että oman kylän tyttöihin tyydymme, vaan ulkoa sen morsiamen olla pitää.
SIKALA (viattomasti). Tämä nuori herra on mielistynyt siihen Reginaan.
MARTTI. No, jo sitä hävyttömyys menee yli äyräittensä! Varo, etten peittoa sinua pahanpäiväiseksi.