KALLE. Mitä siihen tulee, niin uskallanpa sitä hiukkasen epäillä. Meidän puolella tapellaan jokainen vapaa ilta. Te täällä syrjäkylässä elätte torkkuvaa elämää. Isäni on jo kuusi kertaa saanut minun puolestani maksaa kipurahojakin, niin henkihieverissä on toinen ollut minun käsissäni.
MARTTI. Koetetaanhan. Tahdon minäkin kerran maksaa kipurahoja.
SIKALA. Pojat, pojat, älkää tapelko, älkää tapelko. Muistakaa, että nyt on sapatti. Ennen kello kuutta jos tappelette, niin tulee siitä suuret sakot.
KALLE. En minä sakkoja pelkää silloin, kun sisuni kiehuu ja sormeni syhyvät ja päälle tekee mieli mennä.
MARTTI. Onko sinulla kello?
KALLE. Ei ole.
MARTTI (Modigille). Onko siellä kelloa?
MODIG. Ei ole.
MARTTI. Mistä me sen ajan tiedämme?
SIKALA (viittaa virralle päin). Katsokaa tuon suuren kolutun puun latvaa. Kun sen varjo osuu vastaisella rannalla olevan suuren kiven keskelle, niin silloin on kello kuusi. Niin on täällä tiedetty aina siitä asti kuin paavin oppi oli maassa ja sen mukaan päätettiin, milloin iltarukous oli luettava.