MARTTI. Se puuttuu vielä monta korttelia.
SIKALA. Mutta kyllä se siirtyy pian. Odottakaa siihen asti.
MARTTI. Vai tällaiset nallikat sitä tyttöjä käyvät katsomassa. Kun et riipu vielä mammasi hameen liepeessä.
KALLE. Ei niitä meidän puolella poikia olekaan äitinsä liepeissä kiinni. Ei mahdu.
MARTTI. Hä? Eikö mahdu?
KALLE. Ei, kun niitä likkoja on niin vietävän paljon. Likkalapsia ihan kuhisee raitilla, on niin, että päälle on trampata.
MARTTI. Hohoo, on sitä täälläkin lapsia osattu maailmaan saattaa. Ja poikia onkin ja riskiä poikia rivittäin.
KALLE. Tiedäthän sinä, että huono se lehmäkin on, joka saa paljon mullikoita, lehmävasikoita sitä hyvillä lehmillä on.
MARTTI. No, luulitkin jo hyvän väitteen löytäväsi, senkin Säynäjärven ihmeellinen kakaroiden poikkeus.
KALLE. Minä en olekaan mikään kakara, vaan aviovuoteessa minä olen syntynyt. Ja sisariakin minulla on. Mutta sinä olet ihan yksinäsi, niinkuin tässä isäntä sanoi.