MARTTI. Mutta lapsia meillä on ollut oikein kosolta silti, on vain haudattu, jotta ei liikoja tulisi taloon.
KALLE. Napukka, nappula, tarapaappa!
MARTTI. Hauku mitä haukut! Odotahan kun kello on kuusi, niin silloin tiedät, miten tämä nappula hyppää ja lyö.
SIKALA. Saako yksinkertainen isäntämies kysyä, minkä vuoksi sitä täytyy tyttöjä muualta hakea, kun omissa nurkissa niitä on niin paljon?
KALLE. Johan sanoin, että kaukaa morsian on tuotava, ei kukaan läheltä sitä ota, ei muuta kuin köyhät, joilla ei ole hevosta, jolla morsiamen toisivat. Mutta kun minä otan meidän mustan oriin tallista ja panen sen valjaisiin, niin silloin kelpaa rattailla keikkua. Meillä on rattaatkin, onko teillä?
MARTTI. Pidä suusi kiinni!
SIKALA. Kyllä minun täytyy oikeuden nimessä todistaa, että ei Heikkilässä rattaita ole. Tietkin on tännepäin niin huonot, että mitä niillä rattailla tekee.
KALLE. Ja sellainen vätys, jolla ei ole edes rattaita, jolla morsiamen kotiaan toisi, vielä aikoo mennä naimisiin.
MARTTI. Tuo sitä morsiamen paatissakin, jos tarvitaan. Ja on meillä reki ja kaunis ryijy siihen onkin.
KALLE. On meilläkin kaksi rekeä ja oikein sudennahkavällyt. Kelpaa niiden alla morsiantaan vyötäröistä kiinni ottaa.