— Sata kultarahaa kappaleelta.
— Oletko sinä aivan pähkähullu, vai lasketko leikkiä?
— Nämät ovat niin merkillisiä omenia, että niistä ihmisen muoto muuttuu, sanoi poika. Jollet usko, niin annan minä sinulle yhden maistaaksesi.
Poika antoi tuolle rumalle piialle yhden niistä omenista, jotka tekivät kauniiksi. Kun piika oli sen syönyt ja huomasi tulleensa kauniiksi, niin sanoi hän:
— Voi kuitenkin, miten minun nyt kävi. Enhän minä kehtaa takaisin palatakaan, kun minä olen näin kauniiksi tullut. Minä olen tähän aivan tottumaton.
Ja hän läksi parkuen linnaan.
— Sillä akalla on aivan ihmeellisiä omenia, sanoi hän kuninkaan tyttärelle. Katsokaahan minua, millaiseksi minä muutuin heti, kun hän antoi minulle yhden niistä.
Silloin kuninkaan tytär käski piikaa heti menemään ja ostamaan hänellekin. Piika kävi noutamassa hänelle kaksi omenaa, enempää poika ei antanut.
Kuninkaan tytär alkoi heti ahneesti niitä syödä. Kun hän oli ensimäisen syönyt, niin tuntui hänestä niin kovin kummalliselta, Hän vilkaisi sivulleen ja huomasikin olevansa hevonen.
— Minä näen kai unta tai olen kokonaan höperö, sanoi hän.