Poika meni siihen huoneeseen, jossa kuninkaan tytär oli. Se ryntäsi heti poikaa vastaan, mutta tämä oli ottanut aika hyvän pampun mukaansa ja sivalsi sillä pari kertaa hevosta lapaluiden kohdalle niin että läjähti. Silloin kuninkaan tytär heti lakkasi puskemasta ja potkimasta.
— Alallasi, taikka tulee tästä sellainen komento, että tiedät pamppua maistaneesi. Kuritusta sinä olet ansainnut, sillä sinä olet saanut tämän kaiken varmasti palkaksi tekemistäsi vääryyksistä.
— Minä en ole tehnyt mitään vääryyttä kenellekään, sanoi kuninkaan tytär.
— Vai et sinä tahdo tunnustaa, sanoi poika, ja hän löi pampulla kuninkaan tytärtä, niin että vinkui paikat.
— Elä lyö, elä lyö, huusi tämä.
— Lyönpä niin kauan kunnes tunnustat, mitä pahaa olet tehnyt!
— Minä varastin eräältä pojalta kukkaron.
— Arvasinhan minä sen, sanoi poika. Tässä on nyt sinulle pieni pala omenaa.
Kun hän sen oli antanut kuninkaan tyttärelle, niin putosi puolet sarvista pois.
— Mutta olet sinä muutakin pahaa tehnyt.