Mies meni metsään, köysi oli hänellä kainalossaan. Kun hän oli tyhmänpuoleinen, löylynlyömä, kuten hänestä sanottiin, niin olivat toiset kyläläiset sanoneet hänelle:
— Ei sinusta mitään tule, mene hirteen!
Ja kun mies sen kuuli, niin läksi hän metsään tätä tarkoitusta varten. Siinä hän katseli sopivaa puuta, johon voisi itsensä ripustaa. Näki hän kauniin hongan, jonka oksaan hän aikoi köytensä sitoa. Mutta kun hän honkaa lähestyi, niin istui sen oksalla pyy. Mies koetti ajaa sitä pois:
— Hss, sanoi hän, mene pois siitä oksalta, jotta minä saan heittää köyteni sen ympäri.
Pyy ei hievahtanutkaan.
— Mikä merkillinen lintu sinä olet, joka et lähde pois oksalta silloin kun sinua ajaa?
Pyy ei hievahtanutkaan paikaltaan, se vain katseli oksaltaan mieheen.
— Sinä et saa tuolla tavoin minuun katsoa, sanoi mies. Etkö näe, että minulla on tässä vakavat aikeet?
Pyy käännähti oksallaan, mutta ei lentänyt pois.
— Tuleeko siitä lähdöstä mitään vai ei? Ei minulla ole tässä aikaa odotella, sillä minulla on kiire lähteä pois tästä maailmasta.