— Ja milloin aijot palata minun luokseni asumaan? kysyi poika.
— Kutsu ensi sunnuntaiksi kaikki sukusi tänne rannalle häihin. Silloin minä tulen.
— Tuletko varmasti?
— Tulen.
— Mutta eihän täällä ole mitään asuntoa. En minä voi ihmisiä kutsua paljaan taivaan alle pitoja pitämään.
— Ole huoleti, minä tuon häätalonkin tullessani.
Poika antoi neitoselle takaisin hänen joutsenpukunsa ja hän lensi sisarineen pois.
Viikolla kulki poika talosta taloon ja kylästä kylään ja kutsui kaikki häihinsä, rikkaat ja köyhät, terveet ja sairaat, ylhäiset ja alhaiset. Hän kutsui keisarin ja koko hänen hovinsa ja kutsui kurjimman kerjäläisenkin.
— Missä sinulla on sellainen häätalo, jonne koko tämä joukko mahtuu? kysyttiin häneltä.
— Kyllä minun vaimoni siitä huolen pitää. Hänellä on kyllä huoneita niin paljon kuin tarvitaan. Tulkaa vain sinne järven rannalle, kyllä siellä on tilaa.