Jo näkyi pitkin järven pintaa tulevan suuri kartano. Kun se oli tullut rantaan, niin nousi se siitä maihin itsekseen, vaikka kyllä kaikki riensivätkin sitä auttamaan.
— Vieraat ovat niin hyvät ja astuvat sisään, sanoi poika.
Kun vieraat menivät sinne kartanoon, niin oli siellä sisällä morsiankin.
— Sanoinhan minä, että kyllä se minun vaimoni ajoissa tulee, vakuutti poika.
Nyt ruvettiin häitä viettämään. Siinä syötiin, juotiin ja tanssittiin. Keveimmin kaikista tanssi itse morsian. Hän oli kepeä kuin lintu. Kun keisari sen näki, niin tuli hän kovasti kateelliseksi pojalle.
— Myy minulle tuo vaimosi, sanoi hän pojalle.
— Ei sitä sellaista vaimoa myydä kuin mitäkin elukkaa, sanoi poika.
— Siis minä otan sen.
— Sopiihan tuota koettaa, mutta en minä usko siitä mitään tulevan.
Silloin keisari kiukustui ja sanoi: