— Olisipa nyt meillä poika, niin lähettäisin hänet metsään viemään isälleen evästä. Kun ei ole, niin tästä itseni pitää lähteä.
Kun hän niin oli sanonut, kuului uunin päältä pientä vikinää:
— Äiti kulta, anna minun mennä, kyllä minä vien.
Akan katsahtaessa sinne näki hän peukalon tulevan sieltä ja kuuli sen sanovan:
— Anna tänne, kyllä minä vien!
Kummitus se on, ei mikään muu kuin kummitus, ajatteli akka, mutta antoi kuitenkin piirakat pojalle.
Peukalopoika meni pihalle, kiipesi varsan korvan taakse ja sieltä ohjaili sitä eteenpäin.
Jo kaukaa se alkoi huutaa:
— Katsohan isä, minä tuon sinulle piirakoita!
Mies katseli ympärilleen, mistä sellainen pieni, piipittävä ääni kuului, mutta ei nähnyt mitään. Varsa vain tulla laukkasi yksinään halmetta kohden.