Ukko teki sen ja löysi pyydyksestään metsästä hauen ja katiskastaan teeren. Mutta niin tyhmä hän oli, ettei hän sitä laisinkaan ihmetellyt. Kun hän sitten tuli kotiaan, niin huomasi hän, miten taikinaa oli kaikkialla, mutta ei hän sitäkään minään ihmeenä pitänyt.
Kun ukko tuli tuomarin luo, niin tämä kysyi häneltä:
— No, mihin aikaan sinun vaimosi löysi rahapadan?
— Kyllähän minä sen aivan hyvin muistan, sanoi ukko. Se oli päivää ennen, kun minä sain loukustani hauen ja katiskastani teeren. Ja se oli siihen samaan aikaan, kun taikinaa satoi taivaasta niin paljon, että kaikki aidat olivat siitä aivan märkinä ja pirtin portailla oli sitä suuret lätäköt.
Silloin koko käräjätupa rupesi nauramaan, ja tuomari sanoi:
— Se mies puhuu joutavia! Eihän se tiedä yhtään mitään!
Ja he ajoivat ukon pois. Ja sillä tavoin akka sai pitää padan ja rahat ja tuli rikkaaksi ja eli äveriäänä elämänsä loppuun asti.
TIETÄJÄEUKKO.
Olipa kerran ukko ja akka ja köyhiä kumpikin. Eräänä päivänä sanoi akka ukolleen:
— Mitä me tässä suotta köyhinä elää kihnutamme, kun voimme rikkaiksikin tulla.